Joo niinpä tuli käytyä Kempeleellä Kello- ja rotumestaruuskisoissa 4.9. Olin ilmoittanut Ronjan FH2:n. Aloin jännittämään koetta jo pari viikkoa etukäteen ja jännitystä kesti suoritukseen asti vaihtelevasti....

Mutta niin se mummo jäljesti lopulta itselleen FH2 -tuloksen pisteillä 73p. JES! Alku tuntui hankalalta ja eihän se todellakaan esittänyt sitä mitä se osaa, mutta pääasia että pääsimme loppuun ja saimme tuloksen!

Nyt mummo 9v. jää ansaitulle eläkkeelle ja alan keskittymään täysillä Ritvan treenaamiseen! Treenisuunnitelma on jo tehty!

Maanantaina aloitettiin jo heti tottistreenit ja tiistaina jatkoin jäljellä! Ajoi muuten ihan pirun hyvän jäljen! Nyt vaan täytyy alkaa edetä eteenpäin sen kanssa! Mut mikäs sitä tampatessa, olenhan mä tottunut Ronjallekin tekeen 1000-1500 askeleen jälkiä ja nyt kun niitä ei tartte vääntään niin johan sitä matkaa kohta tulee , ei vaiskaan mut kyllä se helpottaa kun ei tartte tehdä kuin yhdelle koiralle jälki!

On mulla vaan kaksi aivan mahtavaa koiraa: Ronja on aina rakas, se ensimmäinen, joka on opettanut ihan valtavasti KIITOS Theresia kaikesta! Ilman sinua olisin jäänyt vaille näin loistavaa koiraa ja ihanaa Heizelwood väkeä! Muistan vieläkin kun yhdeksän vuotta sitten soitin sinulle jännityksestä pinkeenä ja rupattelimme siinä het tunnin, kuin vanhat ystävät!

Ritva on koira jonka olen itse valkannut pentulaatikosta, vai kumpikohan se valkkas kumman... Ritva on valkattu ihan täysin sirkeän katseensa takia! Annelin nostellessa narttuja pentulaatikosta oli Ritva kolmas jonka hän sieltä nosti ja sehän killitti mua silmiin sellaisella pikkuisen "pirullisella" katseella. Ei mun pitänyt edes mitään pentua vielä silloin ostaa, mutta jotenkin Anneli sai mut puhuttua pennun ostoon! Ei ole tarvinnut katua. Kiitos siis Anneli, mulla on mahtava harrastuskoira ja on ihana kuulua Zirabanden -porukkaan!

Joo kummasti tuo aika vierähtää ja ei tule paljon nettiä vapaa-ajalla käytettyä...

Syksyllä käytiin Ronjan kanssa FH2 kokeessa josta ei sitten tullut tulosta, vaan matka katkesi kun koira ylitti kulman ja siirtyi jäljestämään harhantekijän poistulojälkeä. 38 pistettä, kiitos ja näkemiin! Harmitti niin vietävästi, jos olisi jatkanut samalla tavalla kuin jäljelle lähtiessä niin siitä olisi tullut komea tulos. Mutta mitä sitä jossittelemaan

Kävin talvella muutamaan hiihtotreeninkin testaamassa koirien kanssa, ja kyllä se Ritva saatiin lyhyitä pätkiä vetämään, mutta aika äkkiä meno lakkasi jos jänis karkasi liian kauas. Ronjahan taas oli tuttuun tapaansa ihan hulluna lähdössä ladulle joka kerta oli siellä edessä jotain tai ei... IHANA MUMMO!

Ritvan kanssa aloitettiin hakua keväällä, mutta ohjaajan aikapulan takia ei ole vielä päästy kauhean pitkälle. Ilmaisuja pitäisi treenata. Rullakoirahan siitä tulee. Kovasti se tykkää tuosta hausta ja on saanut paljon itsevarmuutta. Tottis on ollut hieman myös vähemmällä näin kesän aikana...

Ronjan tavoite olisi lähteä Kellokisoihin, katsotaan miltä näyttää ja miten mummo jaksaa. Kovin tuo ainakin vielä on pirteä!

Meikäläinen on ehkä yksi huonoimpia päivittämään näitä sivuja...tai blogiakaan...

Tuli sitten käytyä polvileikkauksessa. 17.8... nyt eletään 22.9 ja polvi ei edelleenkään toimi moitteetta, tai siis lähinnä siellä on tuota nestettä ja ilmeisesti myös verta joka haittaa liikkuvuutta... Jalka ei taivu vielä 90 astetta enempää ja ei myöskään suoristu kunnolla.... Noo kaippa se siitä paranee

Jälkiä olen päässyt nyt ajamaan Ronjalle ihan kaksin kappalein leikkauksen jälkeen, niistäkin kiitos kuuluu Väyrysen Tarjalle ja Salovuoren Kaisalle jotka ovat ne viitsineet polkaista meille.

Tarjan tekemä oli heinäpellolla 12.9.,  pituutta raakasti arvioiden n. 1500 askelta ja 6 suoraakulmaa, 3piikkiä, 1 kaarre ja 7 esinettä. Ekalla suoalla oli ruokaa vasta n. 250 asekeleen kohdalla. Muutenkin melko vähä palkkainen jälki. Muutamia jäljeltä poistumisia lukuunottamatta Ronja ajoi todella keskittyneesti jäljen! 3. viimeisellä esineellä meinasi että nyt riitti ilmaisut ja jatkoi matkaa suvereenisti. Tästä palautus takaisin päin ja muutama napakka käsky ja lopulta muistutus liinasta niin johan taas ilmaisi esineen. Seuraavalla ei ongelmia. Viimeisellä esineellä piti muistuttaa maahanmenosta.

Kaiken kaikkiaan olin siihen todella tyytyväinen ja jos jäljen ajo olisi tuollaista etenkin ilman noita jäljeltä poistumisia niin mitään ongelmia tuloksesta ei olisi... Mutta kuten hyvin tiedetään mikään ei ole varmaa kuin epävarma

Kaisa teki sitten jäljen kultivoidulle pelolle 17.9. Matkaa taisi olla huimat n. 600 askelta.  Palulla vietti tovin aikaa tarkistaen maan erittäin tarkkaan joka on harvinaista tuolle. Kokonaisuudessaan ajoi jäljen hyivn ja muutamat kulmat meni kuin juna raiteilla eli paremmin ei voisi mennä. Esineet tahtoo olla edelleen niitä paikkoja joissa tuo homma leviää herkimmin. Ilmaisut ovat joskus kyllä hyvät, mutta pääsääntöisesti tyydyttäviä. Esineillä oleminen on levotonta ja niiltä lähettäminen on hankalaa levottomuuden takia.  No mitäpä tuossa muuta kuin kipaisu peilin ääreen niin vastaus löytyy sieltä Enää en kauheasti aio puuttua noihin ilmaisuihin sillä on vaikea löytää se raja puuttumiselle minkä jälkeen tuo lakkaa ilmaisemasta ne kokonaan.

Ritvankin kanssa kävin ekan kerran tottiskentällä leikkauksen jälkeen 16.9. kun linkkasin tuonne rottiskentälle vetämään koulutuksia.... Intoa ainakin piisasi.  Lauantaina 19.9. otin sitten uusinnan tuosta tottistelusta Mutalassa, jossa sainkin treeniseuraa Eilasta, Tarjasta ja Kristiinasta. Reippaina kävimme vielä esineruudussakin ja Ritva pääsi elämänsä toisen kerran oikeaan ruutuun ja toi sieltä hienosti kaksi esinettä Kummallakin kerralla Eila kävi näyttämässä esineet ja tuli sitten pois. Sinne se lähti ja hetken paikannettuaan löysi esineet ja otti ne pienen mietinnän ja käskyn jälkeen suuhunsa ja toi mulle.

Pakko päästä Ritvankin kanssa jotain treenaan kun ei noita jälkiä vielä pysty tamppaan tolla jalalla. Hyvä että pääsee suht normaalisti jo käveleen edes.

JES! Onneksi se on nyt sitten suoritettu ja saadaan taas keskittyä treenaamiseen

Nyt ensi maanantaina polvileikkaukseen ja kun siitä toivutaan niin pitäis alkaa treenata etenkin Ronjaa FH 2 kokeeseen! Aikaa ei ole enää hirveästi, joten nyt sitten pitää alkaa tehdä tosissaan töitä!

Ritvan kanssa aletaan myös treenaamaan tottista tosimielellä!

Kun nyt vappuleirillä päästiin avaamaan tämä kesäkausi, niin nyt sitten pitäis pikkuhiljaa lähteä myös jälkipellolle treenaamaan.

Ritvan kanssahan päätavoite on tänä vuonna BH-koe. Ronjan kanssa koitetaan saada koepaikka FH2 -kokeeseen. Saas nähdä miten käy

Ritvan tottis on ihan hyvällä mallilla, toki treenattavaa on vielä paljon. Ronjalle en ole vielä päässyt aloittamaan jälkikautta.

Tottista on luvassa ohjatusti toukokuun viimeisenä viikonloppuna, kun Nivalan Johanna kurvaa opastamaan YKÄläisiä.

Pikkujuhannusta lähdetään näillä näkymin viettämään YKÄn porukan kanssa Hiidenhelmeen, luvassa on tottista ja rentoa meininkiä sekä vapaamuotoista maastotreeniä.

Sitä ennen tässä on kuitenkin järjesteltävänä hakukoe, jossa olen koetoimitsijana kumpanakin päivänä 16.-17.5 kaikki luokat, sekä yksi 10 koiran (6 alo/4 avo)jälkikoe 6.6. johon olen lupautunut ratamestariksi.

Ja jotta ei tarvitse miettiä mitä tekee noista yli jäävällä luppoajalla niin tuohon päälle on vielä rotikoiden jälkikurssin vetäminen. Mä vaan ihmettelen miten jotkut jaksaa käydä aktiivisesti lenkittämässä koiria kaiken muun päälle.... Itsellä kun tuo lenkitys aika menisi tuonne klo 21-23 väliselle ajalle jos mielii vielä treenien jälkeen lähteä, enen treenejä ei kerkiä, kun töistä pääsee 16-17 välillä ja treenit alkaa yleensä klo 18, siihen kun pitää vielä laskea ajomatkat päälle....

No itsepähän olen kaikkeen lupautunut, jotenkin olen huono sanomaan ei kun kysytään apua tms. Ainut päivä viikossa jolloin ei ole jotain ohjelmaa on perjantai. Aina kun mahdollista niin pyhitän sen illan television ääreen ja katselen putkeen CSI, Bones ja muut vastaava ohjelmat televisiosta ja tyhjennän aivoni.

Heinäkuulle on buukattuna FWRC:n kansallinen leiri. Tottista lähdetään veivaamaan Vartiaisin Janin ohjaukseen.

Perinteinen Zirabanden leiri pidettiin vappuna 30.4.-3.5. Osa porukasta aloitti leirin saapumalla paikalle jo 30.4. iltana Nivalaan Pyssyhoviin. Lähdimme Kaisan kanssa taas ajelemaan peräkanaa kohti Nivalaa torstai-iltapäivänä ja perillä olimme n. klo 20

Ilta otettiin rennosti ja mentiin jo aikaisin nukkumaan matkan rasittamina. Seuraavana aamuna herättiin klo 7 ja lähdettiin lenkittämään koiria sekä valmistumaan päivän treeneihin. Loput porukasta valui paikalle klo 9 mennessä ja niin päästiin aloittamaan leiri. Markku piti nopean katsauksen BH-kokeeseen ja kannusti rohkeasti lähtemään ensimmäiseen esikokeeseen. Myös uudet sääntömuutokset käytiin läpi.

Treenaus aloitettiin tottiksella Pyssyhovin pihassa. Pääkouluttaja toimi tuttuun tapaan Kaisa Salovuori. Sana oli toki vapaa muillakin Nuorimmasta päästä aloitettiin ja koko porukka käytiin läpi. Keskityttiin ihan perus asioihin, kuten seuraamiseen, käännöksiin ja jääviin liikkeisiin, kuka mihinkäkin. Itse tein Ritvan kanssa perusseuraamista ja muutaman käännösharjoituksen oikealle. Olin tyytyväinen Ritvan suorituksiin. Ei jälkeäkään esim. keskiviikkona kentällä esiintyneestä hajujen maailmaan uppoamisesta.   Myöskään "orrella" istuva yleisö ei aiheuttanut yhtään ihmetystä

Ruokatauon jälkeen lähdimme raviradalle ottamaan noutoja, koska siellä käytössä oli myös esteet. Siellä saimme Markulta hyviä ohjeita noudon opettamiseen.

Lauantaina oli luvassa maastotreenausta. Hakuporukka lähti Markun hoiviin metsään ja jälkikoirakot saimme nauttia Sami Isopahkalan osaavasta ohjauksesta pellolla. Jälkikoirakoita oli kaikkiaan 7. Myös pikku-Siran ohjaaja pääsi mukaan tutustumaan jäljen saloihin. Vallan näpsäkkä neiti .

Ritvalle tehtiin ensimmäinen suora talven jälkeen n. 150-200 metriä. Koira toimi kuten pitikin ja kuten annoin sen toimia Sami siinä osuvasti sanoi että pitää olla tarkkana nypytyksiä käytettäessä että ne on oikea-aikaiset. Niinpä sitä taisi olla itse vielä hieman talviterässä, vaikka eipä tuonne nyt tullut kuin pari virhettä eli annoin vielä nypyn kun koira oli jo laskenut nenänsä jäljelle.

Ruokatauon jälkeen teimme vielä yhdet jäljet pellolle. Meni ihan suht hyvin vaikka löysin vissiin koko pellon märimmän kohdan jäljelle... Paikoitellen nousi vesi askeleisiin, mutta ei tuo onneksi haitannut hirveästi.

Sunnuntaina jatkoimem maasto treenejä aamusta. Puolen päivän aikaan ruokailimme ja aloitimme Pyssyhovin siivouksen ja tavaroiden kantamisen autoihin. Iltapäivällä sitten Anneli jakoi perinteiseen tapaan muistamiset koesuorituksista ja tänä vuonna BH-kokeesta palkittiin Veera Höglund ja Mia Ronkainen. Kaisa ja Heta saivat KVA -arvosta myöskin pokaalin. Onnittelut kaikille!

Lopuksi hyvästelimme ja kukin lähti kurvailemaan kotia kohti. Itse saavuin kotiin suhteellisen aikaisin jo puoli kahdeksalta. Tuo meidän reitti mitä olemme nyt Kaisan kanssa kurvailleet tuonne Nivalaan on aivan loistava. Pääsääntöisesti 100 rajoitusta ja kohtuukuntoista tietä eikä ruuhkista tietoakaan.

Jep, tiedetään että tässä on kulunut taas tovi edellisestä kirjoituksesta....

Mitäs meille, Ritva on alkanut olemaan asiallisesti makkarissa päivät jo useamman viikon ajan... mitä nyt on syönyt hieman vaatekaapin ovia siinäkin huoneessa. Kalliiksi siis tulee edelleen.  Häkkiä en ole sillä käyttänyt enää varmaan maaliskuusta asti.

Tottista on tehty edelleen melko säännöllisesti, mitä nyt välillä on tullut pakollisia taukoja oman sairastelun vuoksi ja olipa tuolla Ritvallakin korvatulehdus maaliskuussa. Korvatulehduksen seurauksena päätin vaihtaa neidin barf ruokintaan. Korvasta kun löytyi reilusti hiivaa ja sitten tuo alkoi kirputtelemaan itseään joka puolelta ihan jatkuvasti. Korvatulehdushan oli jo neljäs ja ikää oli kerennyt huimat 1,5 vuotta...

Nyt on oltu uudella ruokavaliolla noin 6 vko ja hyvin tuntuisi menevän. Kirputtelu on vähentynyt huomattavasti ja nyt kirputtelee enää satunnaisesti etujalkojaan. Piereskely on vähentynyt huimasti ja ulosteet pienentyneet noin 1/3 osaan entisestä. Joskus ei käy jopa ollenkaan kakalla koko päivänä.

Nyt vain odotellaan jäljestämään pääsyä, eli peltojen kuivumista. Ronja pääse vielä ainakin tänä vuonna ihan tosissaan treenaamaan ja koitetaan saada paikka kokeeseen. Ritvan kanssa keskityn vain rakentamaan hyvää pohjaa. Metsään tuskin mennään vielä tänä vuonna tai korkeintaan loppu vuodesta. Kokeisiin kun ei ole mitään kiirettä ja täytyisi olla myös tuo BH-koe suoritettuna... Sitä olen kaavaillut tuonne loppukesän puolelle.